Minulle kierrätys on myös ammatti eli omistan oman osto- ja myyntiliikkeen. Liikkeen pidon arjesta olen kirjoittanut jo melko pitkään blogissani http://romuajaromantiikkaa.blogspot.fi/ .
Tässä on muutama esimerkki:
Osan pyöristä olen joutunut varastoimaan ulos sillä varasto on joskus liian täynnä.
Mutta nyt sitten kierrätykseen tarkemmin. Siinä, missä monet näkevät romua, minä näen seteleitä. Tässä kuitenkin haluaisin tuoda esille kevään hyvän myyntikohteen eli polkupyörät, joita tyhjennetään yleisesti hyvin paljon taloyhtiöiden kellareista. Näihin yritän päästä väliin sillä se tietää minulle hankintahinnaltaan varsin edullisia hankintoja. Taloyhtiöt tilaavat yleensä roskalavan, jonne nämä käyttökelpoiset polkupyörät päätyvät ellen ehdi väliin. Ikävä tosiasia vain on se, että pikkuvikaisia polkupyöriä päätyy roskalavalle aivan liikaa. Jokainen polkupyörä valmistuksen yhteydessä tuottaa noin 250 kilogrammaa hiilidioksidia, mikä olisi vältettävissä.
Usein myyn polkupyörät matalaan hintaan, jotta ehdin keväällä myymään enemmän. Tällöin toki on oltava tarkkana, että kulut tulee katettua, unohtamatta voitto-osuutta.
Suhtautumisessa minuun ja kollegoihini on toki parannettavaa sillä usein saan kuulla, että olisin vienyt pyörän siltä, joka sitä olisi enemmän tarvinnut kuin minä. Totuus vain on se, että en olisi estämässä tarvitsijaa ottamasta pyörää, joka on jo tuomittu hävitettäväksi (taloyhtiön työntekijä yleensä tuo ne roskalavalle ja minä nappaan ne vasta silloin ja taloyhtiön luvalla). Otan siis vain niitä pyöriä, joille ei ole muuta ottajaa kuin kaatopaikka. Kuulen myös usein valitusta, että taas joku trokari tienaa. Tottakai minä tienaan sillä, että myyn polkupyörät eteenpäin. Enhän minä ilmaiseksi töitä tee. Taloyhtiökin tässä säästää sillä jätemaksu määräytyy määrän mukaan. Jokainen polkupyörä, joka on lavalta pois, on taloyhtiölle säästöä.
Toki saan kiitosta ja kehua asiakkailtani sillä en todellakaan kiellä ettenkö hanki polkupyöriä hylkyinä. Ostaja saa aina tietää pyöränsä historian ja kuitin rehellisestä kaupasta.
Kierrätys siis voi olla elinkeino. Niistä kumpikin tosin tarvitsisi lisää arvostusta ja kunnioitusta.
Kuvia esineistä jotka on jo myyty.
Näillä esineillä on ollut varsin iso riski joutua kaatopaikalle.
Tämä Turun kaakelitehtaan norsumaljakko, myytiin Turun museokeskukselle.
Tämän koira patsaan kanssa kävi nolosti, sillä menin vahingossa myymään kahteen kertaan.
Virheitä sattuu joskus sille ei vain voi mitään.
Myyn paljon valaisimen lasikupuja varaosiksi.
Laatu rinkka, jota kokeilin omaan selkään Saimaan rannalla. Rinkka myytiin varttia myöhemmin.
Kiertelen joskus ympäri suomea myyntireissuilla ja ne vasta ovat hauskoja :)
Lahjoitukset vaalikampanjaani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti